Yhdistyksen nuoremman polven hirvimiehet eivät välttämättä ole tietoisia että myös historiaa on yhdistyksen alueella tehty. Vuonna 1979 Jouko Peltola ampui Inankylästä hirvisonnin, jonka kultamitali tason hankosarvet ovat vieläkin pistemäärältään 342,6 maailman suurimmat. Sarvipiikkien kärkiväli on 137,5 cm. Tarkka paikka on Lemppuksella, lähellä nykyistä Paloaukean tietä, jota ei vielä silloin oltu tehty.
-Se oli joulukuuta, sunnuntaipäivä. Lunta oli maassa jonkin verran ja oli muutama lämpöaste. Se oli sellainen pimeä loppuvuoden päivä. Kosteutta nousi hangen pinnasta koko ajan ja oli vähän vaikeaa kunnolla edes nähdä, kun ei ollut kiikariakaan sakolaisen päällä. Passi vedettiin Lemppustieltä-Hööpäkkiä kohti. Minä jäin pienehkön hakkuuaukon reunaan, siitä oli noin 400 metriä Lemppustielle. Siihen aikaanhan ei vielä koirametsästystä täälläpäin käytetty vaan puolet miehistä oli vuorollaan ajomiehinä ja puolet passissa.
Ajo alkoi lähestymään Pikkujärven suunnalta. Se hirvi kävi useamman passimiehen edessä. Minäkin näin sen jo 2 kertaa aikaisemmin kun se kävi hakkuuaukon toisessa reunassa kääntymässä. Ajomiehet alkoivat olla jo melko lähellä ja kolmannen kerran kun se näyttäytyi niin silloin se vaihtoi raville ja tuli juosten niin kovaa kun nyt hirvi vaan pääsee. Viereinen passimies oli noin 150 metrin päässä aukon toisessa reunassa. Se yritti meidän välistä mennä ja molemmat me sitä ammuimme, huomasin heti että siihen osui. Ammuin sitä vielä toisen kerran kun se oli ohittanut passilinjan ja pystyi turvallisesti ampumaan. Se laukaus osui niskaan ja siihen se kaatui. Nylkiessä hirveä todettiin, että jo minun ensimmäinen laukaukseni oli ollut kuolettava.
Siinä ampuessa niihin sarviin niin huomiota kiinnittänytkään, kun se oli vielä minun ensimmäinen hirveni. Siinä kaadolla vasta huomasi että onpas komeat sarvet. Se hirvi itsessään ei ollut mikään kovin suuri. Vanha hirvi jolta oli hampaatkin jo aivan loppu. Muistan että sen lihakin oli todella tummaa ja sitkeää kuin purukumi.
Sen pää täytettiin ensin kokonaisena. Ne oli jo 1980 Riihimäen Erämessuilla näytillä ja arvioitavana. Myöhemmin Sveitsiläinen Konservaattori oli Porvoossa ja teki siitä Trofeen.